Miksi ei kannata ostaa halvinta - ja onko kallis sama asia kuin arvokas?

On olemassa eräänlainen logiikka, joka tuntuu nykyään lähes kapinalliselta: kallis on eri asia kuin arvokas. Siinä missä kallis huutaa mahdollisimman kovaan ääneen "Katsokaa! Maksoin tästä liikaa ja sen on syytä näkyä!", arvokas toteaa lähinnä itsekseen: "Tämä kestää, tämä tuntuu hyvältä, tämä on tehty hyvin."

Ja silti houkutus ostaa halpoja alusvaatteita on kiistaton. Niitä on myynnissä kaikkialla, siististi pakattuna monipakkauksiin, joissa saa vastinetta rahalle. Rautakaupan käytävältä, jeesus-teipin ja AA-paristojen välistä mukaan tarttunut 10 kalsarin säästöpakkaus vahvistaa mielikuvaa siitä, että olet vastuullinen aikuinen, joka pitää huolta intiimihygieniastaan. Mutta kukaan ei kysy siinä yhteydessä: Mikä on se hinta, jonka joudun tästä oikeasti maksamaan??

Halpa ei ole koskaan vain halpa. Halpa on kangasta, joka on tehty halvimmalla mahdollisella tavalla. Sen tarkoitus on kestää yhtä kauan kuin hautajaisvaatteiden (niiden, jotka puetaan arkussa hautajaisten päähenkilölle). Ostin kerran Lähi-Idästä upeat juhlakengät, jotka sain hävyttömän edullisesti. Myöhemmin selvisi, että siitä kaupasta ei kukaan osta itselleen. Halpa tarkoittaa saumoja, joiden alkuperäinen tehtävä on yhdistää kaavan palat – aivan, huomaamattomaksi kokonaisuudeksi – mutta silti olet tietoinen saumojen olemassaolosta vielä senkin jälkeen kun olet riisunut alushousut. Halpa rullautuu persvakoon kesken pitämäsi puheen kuin sanoakseen, että sillekin alkaa riittää. Halpa on aamu, joka alkaa hyvin, mutta joka muuttuu keskipäivään mennessä sietämättömäksi tuskaksi.

Mikä on se hinta, jonka joudun tästä oikeasti maksamaan?

Entä luonnonkuituna markkinoitu, “yllättävän halpa” antibakteerinen mysteerimateriaali, jonka luvataan hengittävän kuin mindfulness -valmentaja? Silti jostain syystä se onnistuu vain luomaan pahanhajuisen mikroilmaston ja kasvualustan katumukselle ja saa aikaan eksistentiaalisen kriisin.

Kyse ei ole vain mukavuudesta – kyse on myös tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Halvan alusvaatteen todellinen hinta maksetaan muualla: halpatyövoiman ja ympäristön kustannuksella – ja massatuotannon piittaamattomuuden muodossa kaatopaikoilla. Ei tarvitse olla rikostutkija ymmärtääkseen, ettei kahden euron alushousuja ole tehty paikassa, jossa huolenpito ja välittäminen ovat prioriteettilistan kärjessä. Silloin kun sinä saat jotain erittäin halvalla, joku jossain maksaa siitä todellisen hinnan.

Laatu ei ole koskaan sattumaa. Se on valinta. Päätös panostaa johonkin parempaan, vaikka se maksaisi enemmän etukäteen. Loppujen lopuksi et maksa vain tuotteesta – vaan mielenrauhasta. Ja rehellisesti sanottuna myös siitä etuoikeudesta, että saat viettää päiväsi ajattelematta, mitä alushousuissasi tapahtuu.

Ei kannata ostaa kallista, eikä kannata ostaa halpaa. Mutta kannattaa ostaa arvokasta. Arvokkaimpia alusvaatteita ei myydä monipakkauksissa. Voi jopa olla, että ne ovat arvokkain yksittäinen omistamasi vaatekappale, mutta silti et kiinnitä niihin huomiota käytössä. Ne eivät paina jalassa eikä omatunnossa.