“Lähettäkää sille yhdelle vasenkätiselle tennispelaajalle teidän bokserit niin ei tarvitse kiskoa enää. Idea on ilmainen, saa käyttää”.
Ihmisen huoli lajitoverin hyvinvoinnista yhdistettynä nokkelaan huumoriin yhdistää kaikkia niitä kansalaisia, jotka vuosien mittaan ovat lähettäneet sähköpostia the other danish guyn asiakaspalveluun. Nyt tuota nykimistä ei nähdä enää julkisesti, mutta siihen on muu syy kuin alusvaatemerkin vaihtaminen.
Kyse ei ollut kärsimyksestä tai epämukavuudesta. En usko, että hänellä oli koko uransa ajan housuissaan tekstiiliin liittyvä hätätilanne, eikä kyseessä ollut hiljainen avunpyyntö. Aina kun hän näytti kohentelevan itseään, todistimme rituaalia sen puhtaimmassa muodossa: pieni, lähes huomaamaton uudelleenkalibrointi sellaisella hetkellä, jota ei voi sanoin kuvata. Tuolla eleellä ei näyttäisi olevan mitään merkitystä itse pelin kannalta. Paitsi että se antoi kyseiselle ihmiselle mahdollisuuden jatkaa. Ele oli symboli, johon kiteytyy paljon enemmän merkitystä kuin mitä ulospäin näkyy.
Rituaaleja tarvitaan siellä missä on painetta ja stressiä. Niihin turvautuu viulisti, joka järjestää nuotit aina tietyllä tavalla. Tai kirurgi, joka tekee ennen leikkausta asiat aina samassa järjestyksessä. Niin naurettavina kuin ne joillekin voivat näyttäytyä, niissä ei ole mitään naurunalaista. Ne eivät ole myöskään oireita vakavista diagnooseista. Rituaalit ovat muistutttamassa meitä siitä, että olipa ympäristö kuinka kaoottinen tahansa, tämä hetki on merkityksellinen.
Niille, jotka kuvittelivat, että kiskominen ja kohentelu olisi loppunut, jos kyseinen tennistähti vaan saisi paremmat alushousut: väärin meni. Rituaalit eivät katoa jos olosuhteet muuttuvat. Niistä tulee vieläkin tärkeämpiä, aiempaa harkitumpia ja keskittyneempiä. Rituaali on symboli, joka kantaa sisällään sellaisia merkityksiä, joita vain sen harjoittaja voi ymmärtää. Joillekin rituaaliin voi tiivistyä koko maailmankatsomus.
Tenniskenttien ulkopuolella rituaaleista on tullut eräänlaista teatteria. Suitsukkeet palavat, tee hautuu, soittolistat kuiskivat lupauksia tyyneydestä. Lasketaan hengityksiä, venytellään ja kirjoitetaan pieniä aforismeja pastellinvärisiin päiväkirjoihin. Kaikki tehdään tosissaan, kaikki hyvää tarkoittaen – mutta mikään ulkopuolelta omaksuttu tapa kykene järjestämään uudelleen ulko-oven takana odottavaa maailmaa. Kun kynttilä sammuu, päivä on ihan samanlainen. Kun tee jäähtyy, velvollisuudet pysyvät. Rituaali ei koskaan muuta mitään muuta kuin sen harjoittajaa. Tennistähden rituaali oli hänen rituaalinsa ja sillä oli merkitystä vain hänelle.
Tästä päästäänkin alusvaatteisiin.
Useimmille meistä alusvaatteiden pukeminen on rutiini. Mutta mitäpä jos teet siitä ihan ikioman rituaalin?
Eleenä se on merkityksetön: mekaaninen, väistämätön, eikä mitenkään erityisen juhlava. Alusvaatteet eivät nosta sinua kaiken yläpuolelle, eivätkä tarjoa valaistumista. Ne eivät vapauta sinua vastuistasi tai suojaa sinua kaikelta, mitä tapahtuu aamiaisen jälkeen. Mutta se ihan lyhyt hetki kun pukeudut niihin voi symboloida kaikkea sitä, mikä on sinulle tärkeää. Siihen saattaa tiivistyä ajatus siitä, että et voi muuttaa koko maailmaa tänään. Tai että et voi kontrolloida muiden ihmisten ajatuksia tai käyttäytymistä. Ainut asia, jota voit hallita on omat ajatuksesi – ja jopa ne pyrkivät harhailemaan.
Yhtä kaikki, voit itse päättää, miten aloitat päiväsi. Juu juu, se on vähemmän sankarillista kuin useimmat filosofiat antavat ymmärtää ja silti sillä voi saavuttaa paljon enemmän. Tennispelaajan kohentelu ei takaa hänelle voittoa, mutta se auttaa häntä keskittymään siihen peliin, mikä on juuri nyt käynnissä. Kaikki rituaalit toimivat samalla tavalla. Ne eivät paranna maailmaa; ne muistuttavat siitä, ettemme ole täysin sen armoilla.
Mitäpä siis jos huomenaamuna muutatkin rutiinin rituaaliksi? Sellaiseksi, joka ei teeskentele muuttavansa maailmaa. Ajattele sitä lähtölaskentana: kymmenen… yhdeksän… kahdeksan… Tee siitä ikioma, lyhyt hetki itsesi kanssa ennen kuin maailma käynnistyy.
Ykköseen päästyäsi päivä ei ole ehkä muuttunut, mutta ainakin tiedät miten aiot ottaa sen vastaan.
Sellainen päivä millaiset alusvaatteet.
6 kommenttia
Axel
Puen alushousut illalla saunan jälkeen. En osaa nukkua ilman, että on pakka koossa. Se lienee siis minun iltarituaalini, aamulla on kahvi.
Kalevi
Yksi tärkeimmistä rituaaleista👍😊🥂
Jarkko Kukkonen
Pikkusen parempi ellei paras.
Ari Pajuoja
Jos päivän aloittaa pukemalla väärät alkkarit jalkaan niin todennäköisesti se ei jää viimeiseksi päivän huonoksi valinnaksi
Olli
Hei,
Tämä luettuani huomaan, että olen rakentanut rituaalia siitä lähtien, kun siirryin The other danish guy -alushousujen käyttäjäksi. Olen jo vuosien ajan järjestänyt housut kaapin hyllylle siten, että pinosta on mahdollisimman vaivatonta napata uudet. Lisäksi: kun pesen housut, asetten ne kuitaustelineeseen järjestykseen siten, että ne on helppo koota nippuun, jonka sitten vien vaatekaapille. Vielä kolmanneksi: Sijoitan pestyt housut pinon alimmaisiksi, jotta varmistan tasaisen kierron. Tämä toimitus on kaikkein monimutkaisin: Pino on otettava hyllyltä ulos, viimeksi pesusta tulleet sijoitettava alimmiksi ja muu pino siihen päälle. Joku saattaisi kutsua tätä neuroosiksi. Minulle se on mieltä ylentävä rituaali. Illalla ennen nukkumaan menoa nappaan uudet housut valmiiksi odottamaan aamua ja suihkun jälkeistä pukemisrituaalia. Näin se toimii.
Mikki Laukka
Hei.
Ja hyvää Joulun alus aikaa, se on alusvaate ostosten aikaa, voit hemmotella itseäsi tai rakkaita läheisiä ja miksei voisi yllättää vaikka työkaverinsa jonka näkee kärsivän alituisesti nykimisestä jonka aikaisemmin luulin olevani jotain neurologista enkä ole kehdannut kysyä. Ajoin heinäkuussa kolarin moottoripyörällä , peura juoksi kylkeeni. Kesäloma sai uuden suunnan, sinne jäi norjan reissu. Summa summarum. Loukkasin vasemman olkapääni ja peukalon ja se olikin sitten uusien asioiden oppimisen aika kun ei saanut nostettua alushousuja vasemmalta puolelta ylös, kuljin kalsarit vinossa monta viikkoa. Joskus saunan jälkeen emäntä varmaankin säälistä auttoi ne ylös kun iho oli vielä kostea. Mutta epämukavaa se oli kun vyötärö oli vinossa kuin Pisan torni kokoajan. Kuusi viikkoa oli kantoside eikä sen jälkeenkään ihan hetkessä homma lähtenyt toimimaan. Luulen että näytin koomiselta kun yritin oikealla kädellä saada vasenta puolta ylös. Koomiselta se ei kyllä tuntunut. Asiaa auttoi hiukan se että kähvelsin sairaalasta ihan järkyn kokoiset lyhytlahkeiset kalsarit. Jotka sain jotenkin revittyä ylös. Niiden kohdalla ei voida puhua millään mittapuulla mukavuudesta, tai siitä että näytät hyvältä tai itsevarmalta ei ne olivat siihen käyttöön sopivat .
Se että alushousujen laittaminen on itsessään jo rituaali ja saa aikaan hyvän olon koko alakerrassa, kaikki asettuu oikeille paikoilleen. Se on se juttu. Kaipasin omia rituaaleja todella paljon.
Mukavaa Joulun aikaa.
Jätä kommentti
Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisemista.